VÄLTETÄÄN JYRKÄNTEEN REUNA TALOUDESSA

Julkista talouden tilaa voisi kuvailla tieksi, niin että olemme kaarteessa, jossa pitää hidastaa – tai muuten edessä voi olla seinä. Hallitus on päättänyt jarruttaa ajoissa. Ei paniikissa, vaan suunnitellusti. Ei siksi, että haluttaisiin säästää, vaan siksi, että olisi vielä jotakin, mitä turvata.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannukset kasvavat nopeammin kuin mikään muu julkinen meno. Ja vaikka sote on meille kaikille tärkeä, se ei saa kasvaa niin, että koko muu talous jää sen alle. Jos näin jatkuu, olemme tilanteessa, jossa joudutaan tekemään hätiköityjä, äkillisiä ja kipeitä päätöksiä – juuri silloin, kun siihen ei enää olisi varaa.

Siksi on toimittava nyt. Tehdään säästöjä ja hillitään kustannusten kasvua ennen kuin on liian myöhäistä. Ei siksi, että haluttaisiin leikata, vaan siksi, että vältetään tilanne, jossa leikkaaminen olisi ainoa vaihtoehto. Tämä on talouden varhaista hoitoa – vastuunkantoa, joka ei ehkä näy heti, mutta jonka merkitys kasvaa vuosi vuodelta.

Pidetään suunta hallussa – ja ihmiset kyydissä
Sote-säästöt eivät ole silppua tai temppuja. Ne ovat osa kokonaisuutta, jonka tarkoitus on tasapainottaa Suomen julkinen talous kestäväksi. Kyse on noin 195 miljoonan euron säästöistä vuoden 2029 tasolla – summasta, joka voi tuntua suurelta, mutta on alle prosentti koko sote-rahoituksesta.

Säästöjä ei haeta suoraan ihmisten palveluista. Päinvastoin: painopiste on hallinnon keventämisessä, sääntelyn järkeistämisessä ja siinä, että tehdään fiksumpia asioita fiksummin. Teknologian hyödyntäminen kotihoidossa, päällekkäisten järjestelmien purku ja palveluiden organisointi joustavammin eivät heikennä hoitoa – ne vapauttavat voimavaroja siihen.

Samalla on syytä huomata, että sote-rahoitus ei ole pienenemässä, vaan kasvamassa. Tänäkin vuonna hyvinvointialueet saivat 2,2 miljardia euroa lisää. Ensi vuonna rahoitus nousee edelleen. Mutta juuri siksi nyt on hetki, jolloin on mahdollista tehdä korjauksia hallitusti – ilman, että mennään jyrkästi palveluiden kimppuun.

Kaikkein tärkeintä on, että emme toista aiempia virheitä. Emme saa sulkea silmiä. Emme siirrä vastuuta eteenpäin. Emme odota sitä hetkeä, kun vaihtoehtoja ei enää ole. Tehdään nyt, jotta myöhemmin ei tarvitse enää repiä.
Uskon, että hyvinvointiyhteiskunta turvataan vain, jos sillä on vakaa perusta. Tämä hallitus rakentaa juuri sitä – tiilestä tiileen, päätöksestä päätökseen. Ei siksikään, että se olisi helppoa, vaan koska se on oikein.