Äänestäminen voi tuntua hyvin yksinäiseltä hetkeltä. Se on hiljainen, yksityinen ja henkilökohtainen päätös, joka tehdään kopissa piilossa muiden katseilta. Mutta juuri siinä hetkessä, kun tartumme kynään ja merkitsemme paperille numeron, olemme kaikkea muuta kuin yksin.
Tuo numero kertoo tarinaa tuhansista muista samanlaisista hetkistä ympäri kaupunkia. Vaikka äänestämme yksin, olemme osa suurta ketjua, jossa jokainen yksittäinen valinta on muovannut kaupungin historiaa ja luotsaa meitä tulevaisuuteen. Ääni on kuin näkymätön side, joka yhdistää meidät kaupunkilaiset toinen toisiimme.
Seinäjoella, kuten muuallakin, yksi ääni voi ratkaista monia asioita. Se voi olla ero siinä, rakennetaanko uusi uimahalli vai ei, miten laajaa on joukkoliikenne, tai miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään hyvinvointialueella. Jokainen annettu ääni on viesti siitä, millaista kaupunkia toivomme. Siksi äänestyskopissa tehty valinta ei ole vain yhden ihmisen päätös, vaan teko, jolla rakennetaan Seinäjokea, maakuntaa ja Suomea.
Vaikka innokkuus ehdokkuutta kohtaan on paikoitellen vaihdellut, niin Seinäjoella vastuunkantajia löytyy ilahduttavan paljon niin uusien innokkaiden kuin kokeneiden konkareiden keskuudesta. Juuri tämä monipuolisuus ja sitoutuminen kertoo paljon kaupungin elinvoimasta ja sen tulevaisuuden mahdollisuuksista.
Seinäjoella on syytä olla ylpeä myös siitä, että kaupungin päättäjien keskuudessa yhteistyö on ollut vahvaa ja tavoitteellista. Valtuustossa on osattu nähdä tärkeämmäksi yhteinen etu kuin politikointi. Hankalia ja rohkeitakin päätöksiä kyetään tekemään. Oltiin asioista miten erimielisiä tahansa, niin päätösten jälkeen kunnioitetaan lopputulosta ja käännetään katse eteenpäin. Onkin syytä kiittää nykyisiä kanssavaltuutettuja siitä vastuullisesta ja rakentavasta työstä, jota he ovat tehneet kaupungin hyväksi.
Samanlaista yhteistyöhenkeä ja yhteen hiileen puhaltamista toivotaan myös uudelle aluevaltuustolle, jotta Etelä-Pohjanmaa sote- ja pelastuspalvelut voisivat kehittyä yhtä päämäärätietoisesti kuin monet kuntamme. Muistetaan käyttää ääntämme tulevina viikkoina – sillä yksi pieni valinta on tärkeämpi kuin uskommekaan.


Jesse Luhtala
Kokoomuksen valtuustoryhmän pj.
(Julkaistu EPARISSA 26.3.2025)

Julkista talouden tilaa voisi kuvailla tieksi, niin että olemme kaarteessa, jossa pitää hidastaa – tai muuten edessä voi olla seinä. Hallitus on päättänyt jarruttaa ajoissa. Ei paniikissa, vaan suunnitellusti. Ei siksi, että haluttaisiin säästää, vaan siksi, että olisi vielä jotakin, mitä turvata.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannukset kasvavat nopeammin kuin mikään muu julkinen meno. Ja vaikka sote on meille kaikille tärkeä, se ei saa kasvaa niin, että koko muu talous jää sen alle. Jos näin jatkuu, olemme tilanteessa, jossa joudutaan tekemään hätiköityjä, äkillisiä ja kipeitä päätöksiä – juuri silloin, kun siihen ei enää olisi varaa.

Siksi on toimittava nyt. Tehdään säästöjä ja hillitään kustannusten kasvua ennen kuin on liian myöhäistä. Ei siksi, että haluttaisiin leikata, vaan siksi, että vältetään tilanne, jossa leikkaaminen olisi ainoa vaihtoehto. Tämä on talouden varhaista hoitoa – vastuunkantoa, joka ei ehkä näy heti, mutta jonka merkitys kasvaa vuosi vuodelta.

Pidetään suunta hallussa – ja ihmiset kyydissä
Sote-säästöt eivät ole silppua tai temppuja. Ne ovat osa kokonaisuutta, jonka tarkoitus on tasapainottaa Suomen julkinen talous kestäväksi. Kyse on noin 195 miljoonan euron säästöistä vuoden 2029 tasolla – summasta, joka voi tuntua suurelta, mutta on alle prosentti koko sote-rahoituksesta.

Säästöjä ei haeta suoraan ihmisten palveluista. Päinvastoin: painopiste on hallinnon keventämisessä, sääntelyn järkeistämisessä ja siinä, että tehdään fiksumpia asioita fiksummin. Teknologian hyödyntäminen kotihoidossa, päällekkäisten järjestelmien purku ja palveluiden organisointi joustavammin eivät heikennä hoitoa – ne vapauttavat voimavaroja siihen.

Samalla on syytä huomata, että sote-rahoitus ei ole pienenemässä, vaan kasvamassa. Tänäkin vuonna hyvinvointialueet saivat 2,2 miljardia euroa lisää. Ensi vuonna rahoitus nousee edelleen. Mutta juuri siksi nyt on hetki, jolloin on mahdollista tehdä korjauksia hallitusti – ilman, että mennään jyrkästi palveluiden kimppuun.

Kaikkein tärkeintä on, että emme toista aiempia virheitä. Emme saa sulkea silmiä. Emme siirrä vastuuta eteenpäin. Emme odota sitä hetkeä, kun vaihtoehtoja ei enää ole. Tehdään nyt, jotta myöhemmin ei tarvitse enää repiä.
Uskon, että hyvinvointiyhteiskunta turvataan vain, jos sillä on vakaa perusta. Tämä hallitus rakentaa juuri sitä – tiilestä tiileen, päätöksestä päätökseen. Ei siksikään, että se olisi helppoa, vaan koska se on oikein.

Seinäjoen Lakeudenpuisto on kaupungin merkittävin viheralue, joka tarjoaa tilaa monenlaisille tapahtumille ja vapaa-ajan viettoon. Kesän ohjelmistoon kuuluneet Ylen konsertti ja Vauhtiajot houkuttelivat puistoon suuren määrän ihmisiä. Kesän rankkasateet kuitenkin paljastivat puiston heikkoudet: alue ei kestä hyvin sadetta, ja vesilammikot viipyivät pitkään aiheuttaen merkittävää haittaa ja jopa tapahtuman keskeyttämisen. Vaikka puisto on suosittu, sen kehittämisessä on paljon tehtävää, jotta sitä voisi todella kutsua puistoksi.
Viime vuosina valmistunut skeittipuisto on osoittautunut erittäin suosituksi, erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa. Tämä osoittaa, että investoinnit puistoon tuovat elämää ja elinvoimaa kaupunkiin. Kaupungin investointilistalla Lakeudenpuisto ei kuitenkaan ole ollut prioriteettilistan kärjessä. Nyt voisi olla hyvä hetki pohtia, olisiko alueen kehittäminen syytä nostaa korkeammalle tärkeysjärjestyksessä.
Monikäyttöisemmän ja sääolosuhteita kestävän puiston kehittäminen mahdollistaisi laajemman tapahtumakirjon. Voisiko puisto tulevaisuudessa isännöidä markkinoita, jotka nykyisin järjestetään katualueella? Parantunut tapahtumainfrastruktuuri voisi houkutella Seinäjoelle uusia tapahtumia, mikä elävöittäisi kaupungin keskustaa entisestään.
Viime talvena puistossa kokeiltiin luistelualueen perustamista, mutta kokeilu ei kerännyt suurta suosiota. Tämä kertoo siitä, että keskustan elävöittäminen talviaikaan kaipaa lisää innovatiivisia ratkaisuja. Talviaikaiseen kehittämiseen voisi kuulua paremmin suunnitellut talviaktiviteetit, jotka houkuttelevat niin paikallisia kuin matkailijoitakin.
Lakeudenpuiston tulevaisuuden suunnitelmat ovat jo askeleen oikeaan suuntaan. Uusissa suunnitelmissa puistosta tehdään monipuolinen viher- ja virkistysalue, joka palvelee sekä tapahtumapaikkana että kaupunkilaisten arjen virkistyspaikkana. Suunnitelmat sisältävät lava-alueen ja sarkamaiset käytävät markkinoita varten. Lisäksi Kirkkokadun puoleisella reunalla on suunniteltu varausta pulkkamäelle, mikä tuo lisää monipuolisuutta talviaikaan.
Monikäyttöinen ja hyvin suunniteltu puisto ei ainoastaan lisää kaupunkikeskustan vetovoimaa, vaan myös parantaa alueen asukkaiden elinympäristöä. Aika alkaakin olla kypsä nostaa Lakeudenpuiston kehittäminen kaupungin prioriteettilistalle ja varmistaa, että tämä keskeinen alue palvelee kaupunkilaisia parhaalla mahdollisella tavalla.
Jesse Luhtala
Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu

Suomi on jo syvällä taantumassa, eikä tilannetta voi enää pitää pelkkänä uhkana. Kyse ei ole ainoastaan yksittäisestä kuopasta, vaan pitkäaikainen kestävyysvaje ja pienenevät ikäluokat vaativat toimia. Muussa tapauksessa joudumme hyvästelemään nykyisen kaltaisen hyvinvointiyhteiskunnan.
Julkisen talouden velka paisuu uhkaavasti, ja samalla työllisyysasteemme pysyy kroonisesti merkittävästi alhaisempana kuin pohjoismaisilla vertailumaillamme. Edellisen hallituksen strategiaa voisi verrata vanhan talon kunnostukseen pelkillä uusilla maalikerroksilla – se on vain pinnallista ehostusta, joka hetkellisesti peittää perustusten rapautumisen, mutta jättää rakenteet romahdusvaaraan.
Tässä on kyse hyvinvointiyhteiskuntamme pelastamisesta, mikä vaatii kestävän ja vakaan talouden perustan. Vertaillessamme itseämme naapurimaihimme, jotka ovat onnistuneet uudistamaan työmarkkinoitaan ja vahvistamaan talouttaan, on myönnettävä, että olemme jääneet jälkeen. Ruotsin ja Tanskan esimerkit todistavat, että kunnollisilla uudistuksilla voidaan rakentaa pohja taloudelliselle kasvulle, työllisyydelle ja hyvinvoinnille.
Hallituksen esittämät työmarkkinauudistukset ovat olennaisia askeleita kohti tavoitettamme. Näiden uudistusten tavoitteena ei ole vain parantaa hetkellistä kilpailukykyämme, vaan myös luoda perusta pitkäaikaiselle taloudelliselle ja sosiaaliselle kestävyydelle. Tämä merkitsee olosuhteiden luomista, joissa yritykset voivat menestyä, työntekijöiden on mielekästä työskennellä, ja julkiset palvelut voidaan turvata tuleville sukupolville.
Nämä uudistukset, jotka on sovittu hallitusohjelmaneuvotteluissa ja jotka valmistellaan yhteistyössä työnantajien, työntekijöiden ja hallituksen kanssa, ovat maltillisia mutta välttämättömiä. Ne ovat osa laajempaa strategiaa, joka tähtää Suomen talouden vakauttamiseen ja kasvun edistämiseen. On tärkeää korostaa, että nämä toimet on suunniteltu hyödyttämään kaikkia suomalaisia – työntekijöitä, yrityksiä ja koko yhteiskuntaa.
Pääoppositiopuolueen esittämät vaihtoehdot vaikuttavat lähinnä näennäisiltä. Jos omien vaihtoehtojen työllisyysvaikutuksia pidetään salassa, voidaan yhtä hyvin todeta, ettei parempia vaihtoehtoja ole olemassakaan. Tämä on suomalaisten harhaanjohtamista. SDP:n entisen tähden sanoin – eikö teitä hävetä?
Suomi tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan selkeitä, rohkeita ja pitkän tähtäimen ratkaisuja. Meidän on nähtävä pidemmälle kuin seuraaviin vaaleihin ja tehtävä päätöksiä, jotka turvaavat hyvinvointimme tulevaisuudessa. On opposition aika esittää konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia uudistuksia, jotka aidosti vahvistavat julkista taloutta. Aikaa ei ole hukattavaksi.
Hallitus toteuttaa välttämättömät uudistukset, joko yhdessä sopien tai itse määrätietoisesti toimien. Emme voi sallia vuosikymmenen valumista hukkaan. Jatkamalla opposition ja edellisen hallituksen politiikkaa, meitä odottaa vain loputtomien leikkausten tie ja kurjistuva Suomi.
 
Jesse Luhtala
Puheenjohtaja
Pohjanmaan Kokoomus

​

Seinäjoen kaupunginvaltuuston keskustelut talousarviosta ja tulevista taloussuunnitelmista, yhdistettynä uimahallityöryhmän työskentelyyn, ovat pitäneet uimahallin tulevaisuuden aiheena pinnalla viime viikkoina. Uimahallin merkitys hyvinvoinnille ja terveydelle sekä lasten ja nuorten uinninopetukselle on kiistatonta. Nyt nämä tehtävät ja arvot joutuvat kohtaamaan talouden realiteetit.
 
Uimahalli, joka on ollut yksi kaupungin liikuntapalveluiden kulmakivistä, kamppailee nyt kahden suuren haasteen kanssa: kapasiteetin riittämättömyys ja altaiden huonontunut kunto. Kasvava lapsimäärä ja tarve uinninopetukselle törmäävät näihin rajoihin. Jos nykytilanne, jossa uimahallin kapasiteetti on äärimmilleen venytetty, sallitaan jatkua, on meidän hyväksyttävä entistä suurempia kompromisseja uinninopetuksen laadussa.
 
Lisäksi uimahalli on korvaamaton Seinäjoen uimaseuroille ja harrastajille, jotka ovat tärkeä osa kaupungin liikuntaseurojen kirjoa. Heidän tarpeensa ja mahdollisuutensa harjoitella ja kilpailla ansaitsevat yhtä lailla huomiota kaupungin päätöksenteossa
 
Nykyiset taloudelliset olosuhteet ja tulevat investointipaineet edellyttävät kaupungilta huolellista harkintaa. Vaikka korjaus on vaihtoehto, se ei vastaa kapasiteettiongelmaan Päättäjillä on kiusaus valita lyhyen aikavälin edullisempia korjausratkaisuja, mutta tällaisissa laastariratkaisuissa piilee vaaransa. Katse olisi hyvä suunnata pitkälle tulevaisuuteen, tehden päätöksiä, jotka tukevat kaupungin kehitystä ja tarjoavat kuntalaisille lisäarvoa ja hyvinvointia.
 
Odotan mielenkiinnolla uimahallityöryhmän esityksiä ja suosituksia, jotka toivottavasti tarjoavat riittävästi faktaa ja erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja päättäjille. On tärkeää, että päätöksenteossa otetaan huomioon uimahallin merkitys laajemmin kuin pelkkänä taloudellisena kysymyksenä. Seinäjoen uimahallin tulevaisuus on merkittävä päätös, joka vaikuttaa kaupungin asukkaiden liikuntamahdollisuuksiin ja kaupunkikuvaan tulevina vuosikymmeninä. Samalla päätökset on asetettava isompaan kehykseen kaupungin investoinneissa, missä vähintään yhtä tärkeitä ovat kasvavan kaupungin koulut ja päiväkodit. Tässä päättäjät ovat jälleen vaikeiden valintojen äärellä epävarmoine tulevaisuuden näkymineen.
 
Jesse Luhtala
Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja
(Julkaistu Eparissa 15.11.2023)

Vuoden vaihteen väestötilastot Etelä-Pohjanmaalla ovat nostaneet jälleen pinnalle keskustelun maakunnan väestönkehityksestä. Pohjanmaalla tilanne on valoisampi kuin meillä Etelä-Pohjanmaalla. Kysymys siitä, miksi me emme pystyisi tähän, on erittäin aiheellinen. Helppoja tai nopeita keinoja ole. Ei voida sanoa, etteikö olisi yritetty, mutta tulokset puhuvat puolestaan – enemmän on tehtävä.

Yleisesti tunnistettu ongelma on maakunnan heikko korkeakoulupaikkojen määrä. Opiskelu liikuttaa nuoria koulutuksen perässä ympäri Suomen. Tässä kilpailussa meidän tulee pärjätä entistä paremmin ja samaan aikaan tarvitsemme lisää aloituspaikkoja. Seinäjoen ammattikorkeakoulu on tehnyt erinomaista työtä ja noussut Suomen parhaaksi ammattikorkeakouluksi valmistuneiden opiskelijoiden arvioiden perusteella.

Elinkeinoelämän ja kaupunkien tulee pitää huoli siitä, että saamme nämä valmistuneet nuoret myös jäämään maakuntaamme. Yritysten tulee yhä aktiivisemmin tehdä yhteistyötä ammattikorkeakoulun kanssa ja tarjota mielenkiintoisia harjoittelupaikkoja opiskelijoille. Erityisesti KV-opiskelijoiden keskuudessa tämä on osoittautunut ongelmalliseksi. Ongelma on tunnistettu ja sen eteen tehdään aktiivisesti töitä.

Seinäjoella tulee aktiivisesti panostaa palveluissaan ja kaupunkisuunnittelussa siihen, että opiskelijat kokevat kaupungin vetovoimaiseksi ja hyväksi paikaksi jäädä tekemään töitä ja perustamaan perhettä. Ilo korkeakoulupaikoista jää pieneksi, mikäli emme saa nuoria jäämään alueella, vaan suuremmat kaupungit houkuttelevat valmistuneet nuoret toisaalle.

Seinäjoen kaupunki on tehnyt erinomaista yhteistyötä niin Vaasan kuin Tampereenkin yliopistojen kanssa uusien korkeakoulupaikkojen saamiseksi Seinäjoelle. Vaikka nämä uudet ohjelmat vaativat rahoitusta myös kaupungilta, ovat ne ensiarvoisen tärkeitä koko maakunnalle osaamisen kartuttamiseksi.

Kyse ei ole vain siitä onko maakuntamme väestökehitys laskussa vai nousussa. Maakuntamme työllisyystilanne on jo niin hyvä, ettei yrityksille enää löydy osaavaa työvoimaa. Tämä alkaa olla tulppa koko alueen elinkeinoelämän kasvulle.
Seuraavan hallituskauden tärkein tavoite onkin saada Etelä-Pohjanmaalle merkittävästi enemmän korkeakoulujen aloituspaikkoja.

Jesse Luhtala
Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja

​Marinin hallitukselta on vaadittu jo pitkin syksyä toimia suomalaisten sähkölaskujen hillitsemiseksi. Kun sota rikkoo sähkömarkkinat, vaatii tilanne puuttumista.
 
Joulukuun puolivälissä pääministeri huomasi, ettei aiemmin sovitut toimet olekaan riittäviä. Oppositio yritti herätellä hallitusta pitkin syksyä, mutta ikävä kyllä tilannetta ei otettu riittävän tosissaan. Ikään kuin energiakriisin mittaluokka, niin energian riittävyyden kuin hinnankin osalta, olisi päässyt yllättämään hallituksen.
 
Epäselvää oli, onko ministeriössä valmisteltu tukitoimia budjettiriihestä lähtien vai ei. Julkisuuteen vakuuteltiin, että niitä on valmisteltu koko ajan. Viime päivinä olemme kuitenkin saaneet tietää, että ministeriöllä ja hallituksen johdolla oli kovin erilainen käsitys tilanteesta. Kun hätä iski joulukuussa, niin ei mitään malleja ollut valmisteltuna.
 
Kiire iski ja sitä mukaan malleja tehtiin muutamissa päivissä huolellisemman valmistelun sijasta. Lopputulos on sen mukainen. Saimme kalliin ratkaisun, jolla sähkölaskut saadaan pienemmäksi, mutta lasku veronmaksajille on myös massiivinen. Olisiko ratkaisut olleet parempia, mikäli niitä olisi voitu valmistella huolella ja ajan kanssa – Taatusti olisivat parempia ja veronmaksajalle huokeampia.
 
Seinäjoen Energia on asukkaidemme onneksi toiminut vastuullisesti jo vuosien ajan. Energiassa on keskitytty riittävän energiatuotannon turvaamiseen, eikä ole lähdetty hakemaan maksimaalista tuottoa asiakkaita houkuttelemalla ympäri Suomen. Oman tarpeen ylittävä sähköntuotanto on myyty pörssiin. Näin on ilman asiakashankintakustannuksia saavutettu hyötyä omistajille – kaupunkilaisille. Nyt poikkeuksellisessa tilanteessa tämä toimintamalli on mahdollistanut yhden maan halvimmista hinnoista. Valtakunnan tasolla tilanne on kuitenkin toinen. Hallituksen täytyy toimia, jotta hinta olisi kohtuullinen ja sähköä riittäisi koteihin ja yrityksiin läpi talven.
 
Mutta mikä meni hallituksella vikaan? Kerran jos toisenkin on näyttänyt siltä, että pääministerillä ei ole kaikki langat käsissä ja tämä on jälleen kerran sellainen tilanne. Kaikki tietävät, että energiakriisi on hallituksen lopputaipaleen suurin koetinkivi. Sen luulisi saavan erityistä huomiota ja kaikkien keskeisten päättäjien ja virkamiesten huomion, mutta johtaminen on puutteellista. Lopulta tästäkin selvitään, mutta vajavainen valmistelu ja kiire kuitataan jälleen kerran lisävelalla.
 

Hiljattain tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen heitti ilmoille ajatuksen ylioppilaskirjoituksista luopumisesta. Avauksen takana oli ajatus helpottaa nuorten taakkaa lukiossa ja tuoda helpotusta opiskelijoiden pahoinvointiin. Huoli on erittäin aiheellinen, mutta riman laskeminen ei ole oikea tapa auttaa nuoria.
 
Ylioppilaskirjoitukset ovat keskeisessä osassa mittaamassa nuorten osaamista ja yleissivistystä ennen korkeakouluihin hakeutumista. Samaan aikaan ylioppilaskirjoitukset kertovat lukion onnistumisesta opettamisessa ja oppilaiden tukemisessa.
 
Nuorten kasvavia paineita lukiossa pitäisi helpottaa riittävällä opetuksen resursoinnilla ja oppilaiden tukemisella. Onnistuneella oppilaanohjauksella voidaan auttaa lukiolaisia keskittymään itselle tärkeisiin oppiaineisiin ja löytää sopiva rytmi omaan opiskeluun.
 
Korotettu oppivelvollisuusikä ja maksuton toinen aste on kasvattanut toisen asteen rahoitusta, mutta laatuun tällä ei ole ollut vaikutusta. Varat ovat menneet materiaaleihin ja matkoihin. Ei opetukseen. Jatkossa toisella asteella pitäisikin pystyä keskittymään laadun parantamiseen ja henkilöresurssien lisäämiseen. Riittävällä henkilökunnalla tuetaan niin oppilaiden oppimista kuin opettajien jaksamista työssään.
 
Ylioppilaskirjoituksista luopuminen siirtäisi myös vastuun testaamisesta kokonaan korkeakouluille. Pääsykokeisiin lukeminen ei ole yhtään sen helpompaa kuin ylioppilaskirjoituksiin. Pikemminkin päinvastoin. Jos ajatuksena on helpottaa nuorten kokemaa painetta ylioppilaskirjoituksista, se siirrettäisiin näistä luopumalla vain pääsykokeisiin. Siinä missä ylioppilaskirjoituksiin opiskellaan läpi lukion yhdessä, pääsykokeisiin opiskellaan ns. yksin koulun ulkopuolella. Pääsykokeisiin on toki opiskeluapua saatavilla, mutta tuskinpa paluu kalliisiin valmennuskursseihin on tarkoituksenmukaista.
 
Korkeakouluihin siirtymisessä ja pisteiden painotuksissa on edelleen puutteensa, mutta toimivien kirjoitusten romuttaminen ei ole ratkaisu tähän pulmaan. Yleissivistystä ei lisätä yhteismitallisista kokeista luopumalla, vaan opetuksen laatuun ja oppilaiden tukeen panostamalla.