​Keskustan edustaryhmän pohjalainen puheenjohtaja Antti Kurvinen lohkaisee Suomenmaan haastattelussa (18.1.) oikein kovan luokan vitsin. Haastattelussaan hän väittää, ettei kokoomus olisi pystynyt hallituksessa puolustamaan yrittäjiä samaan tapaan kuin keskusta. Hallituksen eduksi voidaan kyllä laskea haastattelussa mainitut rekrytointituet, tuplapoistot ja ensimmäisen työntekijän palkkaamisen sivukulujen helpottaminen.

Kurvinen jättää kuitenkin mainitsematta yrittäjille haitalliset päätökset, esimerkkinä kotitalousvähennyksen leikkaus, jonka vaikutukset yrittäjille ja työllisyyteen ovat väistämättä negatiiviset.

Hallituksen ajamassa politiikassa on perustavanlaatuinen ongelma, joka on myös yrityksille haitallista. Hallituksen harjoittama talous- ja työllisyyspolitiikka on täysin hiekalle rakennettu ja odottaa sortumista.

Tavoitteet ovat korkealla, mutta velkaa otetaan vimmatusti niin sanottuun elvyttämiseen jo ennen talouden taantumista. Hallituksen tulisi tuhlailun sijaan esittää heti aidosti vaikuttavia uusia työllisyystoimia kasvojensa ja talouden pelastamiseksi.

Tiedotustilaisuudet asioiden etenemisestä aikataulussa ei auta yhtään ketään töihin.

Kun puheenjohtaja Kurvinen kyseenalaisti kokoomuksen kyvyn puolustaa yrittäjiä, saaneen muistuttaa muutamasta kokoomuksen saavutuksesta tavallisten yrittäjien eduksi viime vuosikymmeneltä. Kokoomus on ajanut läpi mm. kauppojen aukioloaikojen vapauttamisen, koeajan pidentämisen neljästä kuuteen kuukauteen, yksityisiltä osakeyhtiöiltä poistettiin 2 500 euron vähimmäispääomavaatimus ja yhteisövero laskettiin 20 prosenttiin.
Yrittäjät myös luottavat kokoomukseen muita puolueita enemmän. Viimeisimmän aiheesta kertovan gallupin (Kantar TNS lokakuu 2019) mukaan 36 prosenttia yrittäjistä äänestäisi kokoomusta, kun sen sijaan keskustaan luotti vain 10 prosenttia vastanneista.

Keskustalla on nyt näytön paikka. Toivottavasti he voivat hallituksessa puolustaa yrittäjiä ja saada vaikuttavia työllisyystoimia kokoon. Näillä teoilla ei kuitenkaan vielä ole aihetta minkäänlaiseen rehentelyyn.

​Julkaistu: Ilkka 21.1.2020

Seinäjoen kaupunkikuva on muuttunut vauhdilla viimeisten vuosien aikana. Uusi keskustori toriparkkeineen ja asuinkerrostaloineen alkaa olla valmiina. Ympäristö toki muuttuu vielä, kun aikanaan loputkin toimijat laittavat rakennusprojektinsa vauhtiin. Kaupungin osuus kuitenkin alkaa olla valmis, vaikkakin Keskustori vaatii vielä kehittämistä. Eikä vähäisin ole kiistelty toripaviljonki, josta keskeneräinen kivijalka muistuttaa kaupunkilaisia, ainakin vielä tulevana kesänä.
Seuraava suuri mullistus on Seinäjoen asemanseudun rakentaminen osaksi kaupunkikeskustaa. Tämä projekti on ollut haaveissa ainakin vuosikymmenen ajan.
Maanomistukseen liittyvät järjestelyt on pian selätetty ja kysymys tarpeettomista ratapareista on ratkaistu. Viime kesänä Pohjan puolelta purettiin kahdeksan raideparia ja puustoa karsittiin. Pikkuhiljaa nämä esteet projektin aloittamiselta alkaa aueta ja olemme taas piirun verran lähempänä kuokan iskemistä maahan. Kaupunkilaisten näkökulmasta eteneminen on varmasti tuntunut raastavan hitaalta.
Varsinainen murhe alkaakin olla se kuka rakentaa, mitä rakentaa ja kuka on maksaja. Seinäjoki ei ole onnistunut saamaan minkäänlaista tukea valtiovallan suunnalta alueen kehittämiseen. Toisin on Joensuussa, jolle on myönnetty 77 miljoonan euron rahoitus ratapihan kunnostamiseen tämän hallituksen toimesta. Alueemme kansanedustajien ja johtavien päättäjien pitääkin asettaa kovempaa painetta hallituksen suuntaan rahoituksen saamiseksi alueen kehittämiseen. Ei voi olla niin, ettei yksi maamme vilkkaimmista ratapihoista saa minkäänlaista valtionrahoitusta, mutta selvästi hiljaisempi asema Itä-Suomessa onnistuu keräämään jättipotin.
18 hehtaarin alue on niin massiivinen, ettei sitä tietenkään voida kaupungin varoilla rakentaa. Kaupunki voi edesauttaa liikkeellelähtöä sijoittamalla alueelle toimintoja ja rakennuksia, joita muutenkin tulisi rakentaa kaupunkiin. Tästä hyvä esimerkki on alueelle kaavailtu sote-keskus. Tämä on fiksua politiikkaa, eikä vaadi lisäpanostuksia kaupungilta. Tällaisia avauksia tarvitaan alueelle projektin uskottavuuden parantamiseksi, jotta alueelle voidaan saada myös yksityisiä investoijia.
Julkaistu: Seinäjoen Sanomat 22.1.2020

Pohjanmaan Kokoomus haluaa mahdollistaa aidon ja reilun paikallisen sopimisen kaikilla työpaikoilla. Kesällä julkaistun Yrittäjägallupin perusteella 84 prosenttia yrittäjistä on sitä mieltä, että työpaikoilla pitäisi saada sopia asioista mieluummin yhdessä kuin työehtosopimuksen mukaan. Tämä on tärkeä viesti suoraan yrittäjiltä päättäjille.

− Paikallista sopimista pitää laajentaa, jotta yritysten kilpailukyky paranee. Työyhteisössä nähdään aidosti niin työnantajan kuin työntekijän mahdollisuudet ja yrityksen tarpeet. Tilanteisiin mukautuminen lisää yrityksen kilpailukykyä ja tuottavuutta. Tämä edesauttaa henkilöstön työhyvinvointia ja avaa uusia mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä, sanoo Pohjanmaan Kokoomuksen puheenjohtaja Jesse Luhtala.

Työehtosopimukset määrittelisivät jatkossakin työsuhteen minimiehdot. Muilta osin asioista voidaan sopia paikallisesti, kun työnantajan ja työntekijän välinen luottamus on kunnossa. Ennen kaikkea paikallinen sopiminen on mahdollistettava myös liittoon kuulumattoman luottamusvaltuutetun johdolla tehtäväksi. Luottamusvaltuutetulla on oltava työyhteisön tuki ja tarvittava apu sopimiseen saatavilla.

− Ei paikallisen sopimisen tarvitse olla sen mutkikkaampaa. On järjetöntä, että paikallisen sopimisen edistäminen on törmännyt valtataisteluihin siitä kuka työntekijöitä voi edustaa työpaikalla, toteaa Luhtala

Paikallinen sopiminen on yksi Kokoomuksen lukuisista vaihtoehtobudjetin työllisyystoimista, joihin hallituksen tulisi tarttua. Hallituksen talouspolitiikka nojaa vahvasti työllisyyden myönteiseen kehitykseen. Paikallinen sopiminen lisää selvästi yritysten rohkeutta palkata lisää työvoimaa.

​− Suomen Yrittäjien laskelmien mukaan paikallisen sopimisen työllisyysvaikutus olisi noin 15 000 työllistä. Pohjanmaan Kokoomus näkee, että ilman rohkeita päätöksiä hallitus voi heittää hyvästit lukuisille suunnitelluille menolisäyksille tulevina vuosina, päättää Luhtala.

Kokoomus vaatii vaihtoehtobudjetissaan Rinteen hallituksen esittämän kotitalousvähennyksen heikennyksen perumista ja Sitran esittämän mallin mukaista parannusta yli 75-vuotiaiden kotitalousvähennykseen. Pohjanmaan Kokoomus tukee täysin puolueen esitystä.
​
−Kotitalousvähennyksen heikennys nostaa remontti- ja kotipalveluiden hintaa ja laskee palveluiden kysyntää. Tämä vähentää palvelualojen työllisyyttä ja kasvattaa riskiä harmaan talouden lisääntymiseen, korostaa Pohjanmaan Kokoomuksen puheenjohtaja Jesse Luhtala.

Kotitalousvähennys on myös tärkeä tuki erityisesti lapsiperheille ja ikääntyneille arkea helpottavien palveluiden hankintaan. Vähennys alentaa kynnystä teettää kotitöitä ja korjauksia ulkopuolisella ammattilaisella.

Kokoomus esittää vaihtoehtobudjetissaan yli 75-vuotiaiden eläkeläisten kotitalousvähennykseksi Sitran mallia, jossa kotitalouspalvelutyön verovähennysoikeutta kasvatettaisiin 70 prosenttiin ja 100 euron omavastuu poistuisi. Lisäksi palvelujen ostoon annettaisiin enintään 1 200 euroa vuodessa tukea niille, joiden verot eivät riitä vähennyksen tekemiseen. Kotitalousvähennys olisi pienituloisille suoran tuen ja verohuojennuksen yhdistelmä.

−Malli hyödyntäisi kaikkia yli 75-vuotiaita eläkeläisiä ja tukisi erityisesti eläkeläisten hyvinvointi sekä kotiin tuotavien palveluiden käyttöä. Mallista on myös hyötyä kunnilla, sillä kotitalouspalvelujen lisääntynyt käyttö vähentäisi myös kuntien vanhuspalvelujen kysyntää ja siirtäisi tai vähentäisi laitoshoidon tarvetta, toteaa Luhtala.
Pohjanmaan Kokoomus vaatii, että hallituksen kotitalousvähennyksen heikennys on peruttava.

Viime viikon keskiviikkona järjestimme Kaupunkikeskustan Tulevaisuus -yleisötilaisuuden kaupunginkirjastossa. Ennakkoon tiesimme aiheen kiinnostavan, mutta suosio yllätti silti meidät totaalisesti, kun Jaaksi -Sali pullisteli täytenä keskiviikkoillassa. Paikalle väkeä toi varmasti erinomainen panelistikokoonpano, mutta myös kaupungin keskustan jatkuva muutos lukuisine suunnitelmineen.

Keskustan avoinna olevien kehittämiskohteiden lista on pitkä: asemanseutu, Keskustorin viimeistely jonkinlaisen toripaviljonki rakennelman kanssa, Lakeudenpuisto, Kauppatori, lukuisat tyhjät tontit, uusi sote-keskus Aallokko ja pysäköintiratkaisut. Listaa voisi jatkaa vielä lukuisilla muilla kohteilla. Toinen suuri kysymys on se missä kaupungin sydän tulee olemaan. Onko se Keskustorilla, asemanseudulla, Lakeudenpuistossa vai onko se näiden kaikkien yhdistelmä. Varmasti kaupungin visiönääreillä on tähän vastaus, mutta yleisön keskuudessa tästä vallitsi epätietoisuus.

​Monissa muissa kaupungeissa keskusta on jo niin sanotusti valmis, eikä sen muovaaminen tämän päivän tarpeisiin ole mahdollista. Pitää tietenkin olla iloinen siitä, että meillä on mahdollisuus muovata keskusta-aluetta tuleviin tarpeisiin muuttuvassa kaupunkikentässä.

Tilanne on kuitenkin se, että ilmassa on ihan liian monta palloa. Tai ainakin pitäisi tietää mistä seuraavaksi meinataan ottaa koppi. Asiaa läheltä seuraavana valtuutettuna jopa minulle on vähän epäselvää, että mikähän oikein mahtaa olla marssijärjestys. Päättäjät, alueen yrittäjät, kauppiaat ja asukkaat tarvitsevat tietoa siitä mitä oikeasti on tapahtumassa. On mahdotonta suunnitella omaa liiketoimintaansa pitkälle tulevaisuuteen, jos ei ole tietoa siitä mitkä ovat kaupungin askelmerkit. Nyt on lisättävä vuorovaikutusta keskusta-alueen toimijoiden kanssa etenemisestä, jotta jokainen voi rauhassa suunnitella omaa toimintaansa muuttuvassa kaupunkikeskustassa.  

Kolumni julkaistu Seinäjoen Sanomissa 9.10.2019

Tiistaina valtiovarainministeriön julkaisema raportti ylivelkaantumisen estämiseksi yllätti täysin. Aikooko punavihervasemmistohallitus estää suomalaisten kotitalouksien vaurastumisen? Nyt julkaistussa loppuraportissa esitellään keinoja kotitalouksien ylivelkaantumisen estämiseksi. Tavoite on kyllä aivan oikea, kun otetaan huomioon, että maksuhäiriöisten ihmisten määrä on kasvanut vuosi toisensa jälkeen. Keinot sen sijaan ovat ihan väärät ja saavat epäilemään hallituksen motiivia.
​
Keinovalikoima keskittyy hyvin pitkälti asuntolainojen ympärille. Asuntolainojen, jotka on jo nykyisellään säädelty ja valvottu tarkoin. Ei pankista vain käydä noutamassa rahaa. Esityksessä on tuloihin sitovaa lainakattoa, laina-ajan enimmäispituuden rajaamista 25 vuoteen ja taloyhtiölainojen rajoittamista 60 prosenttiin.
Keskitytäänkö tässä nyt kuitenkin ihan väärään asiaan? Vaikkakin suurin osa suomalaisten velasta koostuu omasta tuvasta tai asunto-osakkeesta, niin velkaongelmien suurin syy löytynee suurien korkojen vakuudettomista luotoista, eli niin sanotuista pikavipeistä.

Kiristämällä asuntolainansaantiehtoja yhä harvempi pääsee käsiksi omaan asuntoon. Siihen omaan asuntoon, joka muodostaa lehmänosan suomalaisten kotitalouksien varallisuudesta. Jos meidän tavallisten työtä tekevien ihmisten mahdollisuudet omaan asuntoon kapenevat, siirrämme suoraan kotitalouksien varallisuutta asuntovuokrausta harjoittaville tahoille.

Tosiasiassa tilastokeskuksen mukaan kotitalouksien varallisuus on myös kasvanut yhtäjaksoisesti vuoden 2008 pudotuksen jälkeen. Kotitalouksien varallisuuspotti oli viime vuoden lopussa huimat 622 miljardia, josta reilusti yli puolet oli kiinni asunnoissa ja maaomistuksissa.

Sen sijaan ongelmia jo ihan oman arjen havaintojen perusteella löydämme edelleen pikavipeistä, joka on monien ongelmien alku suurine korkoineen. Jos tänä päivänä avaat television tai luet uutisia, niin joka puolelta hyppää eri pikavippifirmojen mainoksia. Täältä sitä velkaa suorastaan tuputetaan ilman estoja.

Asuntolainamarkkinamme on järkevästi säännelty ja mahdollistaa kotitalouksien vaurastumisen. Hallitus ei saa tähän puuttua, vaan sen tulisi keskittyä ongelmalliseen pikavippimarkkinaan.

Jesse Luhtala
vt. puheenjohtaja
Pohjanmaan Kokoomus
Julkaistu: Pohjalainen 4.10.2019

Maailmantaloudessa epävarmuus jatkuu, mutta talousviisaiden viesti on varsin selkeä – matalampaa talouden kasvua edessä. Tästä suomalaisia muistutti viimeksi Etlan suhdanneraportti, joka ennusti, hiljenevää talouskasvua ja kylmää kyytiä valtiontalouden tasapainolle. Saman suuntaisia merkkejä olemme saaneet myös useilta muilta tahoilta.
Yrittäjien pk-barometri kertoi, että tulevaisuuden näkymät ovat yrittäjien keskuudessa heikentyneet. Elokuussa taasen saimme lukea, että työllisyyden kohentuminen oli käytännössä pysähtynyt. Kaikki signaalit huutavat Suomen hallitusta ryhtymään toimeen.

Rinteen hallitus on perustanut talouden perustan 75 prosentin työllisyysasteeseen ja kahden prosentin talouskasvuun. Mikään ei viittaa siihen, että nämä voitaisiin saavuttaa. Tavoitteen asettelu on oikea, mutta ei tässä voida syödä tulevaa hyvää ennakkoon. Varsinkaan kun mitään toimenpiteitä ei ole vielä saatu päätökseen.

Mistä sitten sitä kasvua pitäisi lähteä hakemaan. Työllistämisen työkalupakista on tihkunut vähänlaisesti tietoa, mutta varmalta jo näyttää aktiivimallin purkaminen, vähintäänkin osittain. Edellisen hallituksen varovaistenkin arvioiden mukaan tämän purkaminen asettaa hallituksen työllisyystavoitteet yli 5 000 lisätyöllisen takamatkalle jo lähtöruudussa.
Lopulliset laskelmat aktiivimallin vaikutuksista saadaan lokakuun lopussa, kun valtion taloudellinen tutkimuskeskus julkaisee raporttinsa. Viisaammat poliitikot odottaisivat tätä tietoa, eikä hutkisi vielä menemään. Tämä viisaus loistaa nyt poissaolollaan.

Budjettiriihestä ulos tultaessa on hallituksen näytettävä, että he ottavat työllistämisen tosissaan ja uskaltavat tehdä vaikeampiakin päätöksiä työllisyyden kasvattamiseksi. Nyt ei enää auta mikään kädenlämpöinen näpertely, vaan Suomi tarvitsee rohkeita otteita, jotta valtiontalous voidaan turvata. Jos helppoja keinoja olisi, niin edellinen hallitus olisi jo niihin tarttunut.

Kokoomus on jo julkaissut omat tärppinsä työllisyyden kasvattamiseksi. Tästä keinovalikoimasta löytyy mm. ansiosidonnaisen porrastaminen, työttömyysputkesta luopuminen, työllisyyttä parantava perhevapaauudistus, paikallisen sopimisen edistäminen ja työn verotuksen keventäminen. Jos hallituksen omat ideat meinaavat loppua, niin kyllä kokoomukselta saa lainata. Toki näistä ensimmäisen SAK on tyrmännyt heti kättelyssä. Toivottavasti hallitusta ohjataan kuitenkin valtioneuvostosta ja vaikeisiinkin keinoihin uskalletaan lähteä.

Hallituksen on nyt tartuttava toimeen, eikä vyöryttää vastuuta erilaisille työryhmille ja työmarkkinajärjestöille. Asioiden pyörittelyn sijaan on osoitettava, että hallitus ottaa tosissaan työllisyyden kasvattamisen ja vastuullisen taloudenpidon, jotta yritysten luotto tulevaan saadaan palautettua. Vain luottamus tulevaan saa yritykset investoimaan ja luomaan työpaikkoja.

Jesse Luhtala
vt. puheenjohtaja
Pohjanmaan Kokoomus

Julkaistu: ILKKA 18.09.2019

Viime viikolla Suomen Ylioppilaskuntien Liitto tai tutummin SYL sai aikaan pienimuotoisen keskustelumyräkän ulostulollaan. SYL pohti miksi opiskelijoilla ei ole oikeutta lomaan, vaikka kaikilla muilla Suomessa on. Kannanotossa on kuitenkin kyse paljon muustakin kuin opiskelijoiden lomailemisesta, vaikkakin monet halusivat vain keskittyä paheksumaan lomailun tarvetta.

Kysymys on ennen kaikkea opiskelijoiden jaksamisesta kokonaisuutena. Opiskelijoiden uupumus ja jaksaminen on kestoaihe, mutta valitettavasti toimenpiteet ovat jääneet riittämättömiksi ja ongelmat ovat vain yleistyneet. Tämän hallituksen onkin keksittävä lisää keinoja ongelman taklaamiseen.
​
Liiton huomio työn teon välttämättömyydestä opiskelijan toimeentulon kannalta ja toisaalta yritysten tarve kesätyöntekijöille on yleisesti hyvin tiedossa. Parhaimmillaan tämä kesätyö juurikin mahdollistaa myös lomailun, vaikkakin houkutus paiskia töitä koko kesän on suuri toimeentulon takaamiseksi lukuvuoden aikana.

Kovalla työn tekemisellä on kuitenkin varjopuolensa. Suomessa kun eletään, niin eihän kukaan nyt saa liikaa tienata, vaikka verot siitä maksaakin. Kovaa työtä tekevä parhaimmillaan, tai pikemminkin pahimmillaan, joutuu palauttamaan opintotukia tulorajojen ylittyessä takaisin Kelalle ja vieläpä korkojen kera.

Tämä mekanismi pitääkin huolen siitä, ettei opiskelijan kannata tehdä esimerkiksi toisena vuonna runsaammin töitä saadakseen pelivaraa omaan talouteen, jotta voisi keskittyä pelkkään opiskeluun jonain toisena vuonna. Voisihan edellisenä kesänä runsaasti töitä tehnyt opiskelija vaikka oikein lomailla, ja vieläpä ihan omin varoin.

OKM:n tämän vuotisen arvion mukaan opintotuen tulorajoja korottamalla voitaisiin jopa saada valtionkassaan lisää tuloja ja näin tulorajojen korotus maksaisi reilusti itse itsensä takaisin.

Ei yhteiskuntaa tarvitakaan maksamaan opiskelijoiden lomailua. Annetaan vain mahdollisuus palkita itse itsensä kovan työn tekemisestä, eikä rankaista siitä. Tämän hallituksen tuleekin tarttua vihdoin toimeen pitkään jo esillä olleiden tulorajojen korjaamiseksi tähän päivään.

Eduskuntavaalit ovat nyt takanapäin ja analysoitavaa riittää vaalien tuloksissa. Mitä tapahtui Seinäjoella?

Vaikka allekirjoittanut katsookin tuloksia sinisten lasien läpi, niin Kokoomuksen vaalitulos Seinäjoella on aika selkeää tulkittavaa. Koko Seinäjoen ääniharava oli jälleen Kokoomuksen Paula Risikko. Hänen työtään eduskunnan puhemiehenä on kiitelty yli puoluerajojen ja se näkyy tuloksessa. Yksinkertaisesti hyvä työ palkitaan. Kokoomus säilytti kannatuksensa ja asemansa toiseksi suurimpana Seinäjoella. Seinäjokiset ovat siis olleet tyytyväisiä Kokoomuksen harjoittamaan politiikkaan.
​
Keskustan pitkäaikainen toive omasta kansanedustajasta Seinäjoella tuli vihdoin toteen. Neljä vuotta sitten Pasi Kivisaari jäi niukasti rannalle. Ensimmäinen kerta kuitenkin opetti, eikä tällä kertaa enää ollut kahta sanaa läpimenosta. Loistava suoritus Pasilta ja hänen tukijoukoiltaan. Puolueen kannatus Seinäjoella ei sen sijaan ollut juhlaa. Pudotusta on lähes seitsemän prosenttia ja paluu takaisin vuoden 2011 lukemiin. Menikö tämä vain valtakunnan trendien mukana vai onko taustalla myös tyytymättömyyttä paikalliseen toimintaan? Puolueen asema Seinäjoen suurimpana saattaakin yhtäkkiä olla uhattuna.

Perussuomalaiset nostivat kannatustaan edellisestä jytkystä puolellatoista prosentilla. Vakuuttava suoritus, mutta erikoista Seinäjoella on ollut se, ettei hyvää tulosta eduskuntavaaleissa ole pystytty realisoimaan kuntavaalimenestykseksi.

Sosiaalidemokraatit yllättäen menettivät asemiaan parilla prosentilla, joka menee kummasti vastavirtaan vaalipiirin ja koko Suomen kannatusmuutosten kanssa. Oma kansanedustaja meni siinä samalla. Ehdokkaiksi asetettiin eittämättä parasta mitä puolueella oli tarjolla, mutta oliko istuneen kansanedustaja Wallinin takana niin paljon henkilökohtaista tukea, jota ei pystytty paikkaamaan edes valtakunnallisessa myötätuulessa.

Seinäjoen edunvalvonnan kannalta kaksi kansanedustajaa pidettiin, mutta nyt Kokoomuslaisen Paula Risikon rinnalle nousi Keskustan Pasi Kivisaari. Miten SDP pystyy paikkaamaan menetetyn kansanedustajan, joka auttaa aina puoluetta paikallisella tasolla. Jos SDP häviää Seinäjoella valtakunnallisessa nosteessa, niin miten käy mahdollisen hallitusvastuun kanssa kahden vuoden päästä kuntavaaleissa. Ja vielä ilman omaa kansanedustajaa. Mahdotonta ennustaa, mutta kyllä tämä muuttaa lähtöasetelmia seuraaviin kuntavaaleihin.

Jesse Luhtala
​Seinäjoen Sanomien kolumni 17.4.2019